Mennyttä ei voi muuttaa
0Yksi viime kuukausien tärkeimpiä ajatuksia on ollut sanat; “Mennyttä ei voi muuttaa.” Siihen jatkoajatuksena taas; “Tulevaisuuteen voi vaikuttaa.”
Uutena vuotena sain todella pahoja stressi ja ahdistusoireita, kun kaikki kokemani alkoi yllättäen puskea pintaan. Siihen liittyy varmasti myös se, että sain silloin kuulla vuosia jatkuneesta pettämisestä. Jotenkin kaikki vyöryi silloin niskaan ja tulkitsin sen tarpeeksi alkaa käsittelemään kaikkea kokemaani. Kuten myös sitä, miksi päädyn yhä uudelleen ja uudelleen suhteeseen alistavien ja väkivaltaisten miesten kanssa. Olisiko mahdollista katkaista tämä minulle haitallinen kierre.
Tähän on liittynyt paljon sellaista tietynlaista itsesyyttelyä. “Miksi annoin tehdä itselleni näin?” Olen antanut anteeksi niin monenlaisia asioita, enkä varsinaisesti ole osannut sanoa, että miksi. Muistan useita kertoja miettineeni; “Jos olen nyt ihan viisas, niin lähden pois. Minun pitäisi lähteä nyt.” Toki tilanteisiin on liittynyt paljon sellaista väkivaltaisten suhteiden psykologiaa, jota ymmärrän kunnolla vasta nyt.
Nämä itsesyytökset eivät kuitenkaan johda mihinkään. Fakta on, että olen noudattanut tiettyä kaavaa ihastuessani näihin tietyn tyyppisiin miehiin. Tunnelukkokurssilla opin, että olen sopeutumiskäyttäytymiseltäni miellyttäjä ja etsin niitä ihmisiä, joita voin miellyttää saadakseni rakkautta. En mahda enää mitään sille, millaisia valintoja olen aiemmin tehnyt. Mutta voin rikkoa oman kaavani tulevissa suhteissa. Eikä minun tarvitse enää alistua halventavalle kohtelulle. Mieluummin olen yksin, kuin ihmisen kanssa, joka haluaa alentaa minut.
Olen todella ylpeä itsestäni ja siitä, että olen hiljalleen onnistunut rakentamaan elämästäni täysin oman näköistä. Olen ylpeä siitä, että uskaltauduin jäämään pois työstäni ja keskittymään täysillä opiskeluuni. Olen ylpeä itsestäni, kun olen hakenut apua ja hakeutunut terapiaan. Nyt keskityn ainoastaan omaan tulevaisuuteeni ja siihen, että minusta tulee vielä jonain päivänä seksuaaliterapeutti. Keskityn siihen, että elän omannäköistä elämää ja olen onnellinen. Mennyttä en voi muuttaa, mutta se on onneksi menneisyyttä. En anna sen hallita nykyistä tai tulevaa.
-Jenni
Lue myös
Yksinhuoltajan korona-ahdistus
Seuraa myös
Äitienpäivä yksin
Sain useammaan viestin, jossa pahoiteltiin ja surkuteltiin sitä, että vietin menneen äitienpäivän yksinäni. Monen mielestä oli todella surullista, että minä, kahden lapsen äiti, vietän äitienpäivän aivan yksinäni. Kun kyllähän äidin kuuluu olla lastensa kanssa tänä kyseisenä päivänä. Äitienpäivä on päivä milloin lapset muistavat äitiä. Sellainen äidin oma päivä.
Henkilökohtaisesti, en kokenut päivää surullisena. Hieman haikeana kyllä, myönnän sen. Mutta se oli juuri sellainen sunnuntai, jonka tarvitsin. Minulla oli takana henkisesti todella raskas viikko. Olin aivan loppu. Minkä huomasi jo siitä, että olen nukkunut nyt kolmena aamuna lähemmäs aamu kymmentä. Minä en siis ikinä nuku niin myöhään. Yleensä herään viimeistään puoli kahdeksan. Nyt se ylimääräinen uni on selkeästi tullut tarpeeseen.
Minä siis lepäsin ja hemmottelin itseäni sunnuntaina. Pidin huolta itsestäni ja palauduin rankasta viikosta. Tämän ansiosta otin tytöt maanantaina vastaan levänneenä ja paremmin voivana.
Kuten eräs, vanha ystäväni totesi minulle; “Ei se yksi päivä, vaan ne kaikki muut.” Niinpä. Ei se yksi äitienpäivä ole keneltäkään meistä pois.
Viime vuonna koettu uupumus, josta toivun edelleen, sai minut tajuamaan sen, kuinka tärkeää minun on äitinä pitää huolta omasta hyvinvoinnistani. Kuten kirjoitin aiemmin; “Onnellisella äidillä, on onnelliset lapset.” Minun mielestäni tämä ainoastaan korostuu, kun vanhempi on yksin lasten kanssa. Silloin ei ole ketään, tukemassa ja muistuttamassa niistä omista voimavaroista. Ja tuo lause pätee kaikkiin vanhempiin, äiteihin, iseihin, äiti- tai isähahmoihin, mitä näitä nyt on. Jos olet vastuussa lapsista, sinun tulee pitää huolta myös itsestäsi.
Lisäksi, äitienpäivää, kuten mitä tahansa muuta juhlapyhää, voi jokainen viettää juuri niin kuin halutaan ja juuri niin kuin omalle perheelle sopii. Se ei ole keneltäkään pois.
Ihanaa viikkoa.
-Jenni