Hae
Big mamas home

Haluan uskoa, että rakkauteni lapsiani kohtaan riittää

”Vanhempien välinen parisuhde on lapsen koti.”

Olen törmännyt tähän lauseeseen muutamia kertoja. Lause on sinänsä kaunis ajatus, mutta minua se surettaa. Olisin mielelläni tarjonnut lapsilleni yhden kodin ja ydinperheen, mutta fakta on että siinä suhteessa kenenkään ei ollut hyvä olla. Ei minun, eikä lasten. Ei ollut kerta tai kaksi, kun pitelin itkevää lasta sylissä ja lohdutin, kun lapsi kertoi että häntä pelottaa. Samaan aikaan myös minua pelotti, mutta minun täytyi pysyä turvallisena ja vahvana lasteni vuoksi. Se on ollut minulle äitinä aivan sydäntä särkevää. Tämän vuoksi en halua uskoa tuohon lauseeseen vaan ennemmin siihen, että minun rakkauteni lapsiani kohtaan on riittävää. Teen joka päivä töitä sen eteen, että olisin lapsilleni se turvallinen ja rakastava vanhempi.

Haluan uskoa, että rakkauteni lapsiani kohtaan riittää - BMH - Big mamas home by Jenni

Kaksi kotia, neljä turvallista aikuista

Itse olen sinkkuäidin tytär. Vanhempani erosivat minun ollessani kymmenen vanha. Minulle ero oli silloin lapsen yllätys, vaikka muistankin joitain vanhempieni riitoja. Olihan se lapsesta surullista. Varsinkin, kun isä muutti koko ajan asteittain kauemmas ja kauemmas. Mutta koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajan, kasvukivuistani ja -kiukutteluistani huolimatta, äiti on ollut aina läsnä, eikä hävinnyt mihinkään. Vaikka äiti teki vuorotyötä, häneltä löytyi aina aikaa myös meille. Ja aina sai tulla kotiin. Minäkin luuhasin kertaalleen kuukauden verran omilla teilläni (täysi-ikäisenä) ja kotiovi oli auki, kun olin valmis tulemaan kotiin.

Kirsikkapuut -BMH - Big mamas home by Jenni

Omalla kohdallani uskon vakaasti siihen, että äidin rakkaus riitti, vaikka meidän ydinperhe särkyi. Sen seurauksena sain toki elämääni sekä bousäidin ja -isän. Bonusäitini oli nuori ja löysin hänen kanssaan keskusteluyhteyden sellaisissa asioissa joita en uskaltanut äidin kanssa puhua. Bonusisäni taas kesti kanssani monet myrskyt ja raivonpuuskat. Ja niitä tuli. Parhaimmillaan räjähdin jo siinä vaiheessa, kun hän astui samaan huoneeseen. Minulla oli siis lopulta elämässäni neljä turvallista aikuista ihmistä. Ja lopulta sain vielä todellisena bonuksena seitsemän pikkuveljeä.

Haluan uskoa, että rakkauteni lapsiani kohtaan riittää - BMH - Big mamas home by Jenni

Eroa ei koskaan tehdä kevyin perustein

Olen ennenkin kirjoittanut siitä, että eropäätöstä ei koskaan tehdä kevyin perustein. Varsinkin mikäli parisuhteessa on lapsia. On iso päätös muuttaa se arki, mihin lapset ovat tottuneet. Yleensä eropäätöksen taustalla on pitkä ajatusprosessi, joka on saattanut jatkua vuosien ajan. Omalla kohdallani ero oli kaikilla tavoin helpotus. Siinä meni vielä yli vuosi, ennen kuin se helpotus todella tuntui, mutta en ole katunut päivääkään. Lastenkin elämä on nyt paljon vakaampaa ja rauhallisempaa.

Monet ammattilaiset ja ihan tavalliset, rankan lapsuuden kokeneet aikuiset ovat parhaansa mukaan lohduttaneet minua sanomalla, että yksi vakaa ja turvallinen vanhempi riittää. Näihin sanoihin olen takertunut kaikin voimin.

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Olen jaksanut olla viimein parempi äiti lapsilleni

Yksin lasten kanssa

Minusta tuli ihan erilainen äiti kuin ajattelin

MILF ja ylpeä siitä

Vertaistukea vanhemmuuteen

Vaihtoehtona kumppanuusvanhemmuus

Yksin lasten kanssa

Olen ollut taas (vai edelleen) kipeänä. Koronan jälkeen olen napannut itselleni kaikki kulkutaudit. Ilmeisesti kyseinen perkele vaikuttaa myös vastustuskykyyn ja minulla on nykyään yksivuotiaan vastustuskyky. Kun kerroin tästä Instagramissa (@bmhjenni), sain useamman viestin, että muutkin ovat huomanneet tämän saman. Vastustuskyky ei ole entisensä koronanan jälkeen. Eli nyt tätä vastustuskykyä keräillään sitten uudelleen.

Eilen illalla, osittain tämän sairastelun vuoksi, osittain oireilevan ahdistuneisuushäiriön vuoksi, sänkyyn mennessä oma ajatus lähti vähän laukalle. Aloin kelata siinä sängyssä maatessani, oman olon ollessa vielä aika kurja, että mitä jos en herääkään aamulla. Miten tyttöjen silloin käy? Muistavatko he mitä olen neuvonut, että pitää mennä soittamaan naapurien kelloja ja pyytämään apua? Esikoiselle pitäisi vielä opettaa, miten soittaa hätäpuhelu. Eikö sen voikin tehdä, vaikka puhelimessa on näppäinlukko? Pitäisi laittaa kaikki tärkeät tiedot jääkaapin oveen lapulle. Luojan kiitos isompi osaa lukea.

Tiedän, että tilanne toi nämä ajatukset pintaan, mutta tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun vellon samankaltaisissa mietteissä.

Yhden vanhemman perhe - BMH - Big mamas home by Jenni Yhden vanhemman perhe - BMH - Big mamas home by Jenni

Yksin lasten kanssa

Kun elää ja asuu yksin lasten kanssa, sitä tuntee olevansa välillä todella yksin. Arki meillä sujuu aika hyvin, mistä olen kiitollinen. Eikä yksin jääminen erotessa tuntunut niin pahalta ja pelottavalta, kuin se olisi voinut tuntua. Olin jo ennen eroa tottunut pärjäämään yksin ja suurinpiirtein sama meininki jatkui myös eron jälkeen. Edelleen, aina ajoittain, hikikarpaloita otsalle tuo kaikki muutokset. Muistan viime kesältä sen, kun sain ilmoituksen, että keittiön pöytä toimitetaan niin etten millään ehtisi päiväkodin kautta kotiin ajoissa. Kahden aikuisen perheessä olisi voinut sopia toisen kanssa: ”Hei, hae sinä lapset, minä menen pöytää vastaan.” Nyt homma vaati ylimääräisiä järjestelyjä. Työpaikassani onneksi joustettiin, jotta pääsin kiitämään päiväkodille ajoissa ja loppu hyvin, kaikki hyvin.

Viime yö ei ole ensimmäinen kerta, kun mietin sitä, että mitä jos en herää aamulla. Tai mitä jos loukkaan itseni kotona jotenkin. Ei ole kerta tai kaksi, kun olen joutunut uudelleen ripustamaan lasten alas repimiä verhoja tuolilla seisten. Entä, jos putoankin sieltä ja loukkaan itseni? Entä, jos saan sairaskohtauksen. Kuten sanottu, olen lasten kanssani yksin, joten pahimmassa skenaariossa, minä olen pahasti loukkaantunut ja lapseni ovat täällä keskenään.

Ja minä en ole edes se ihminen, joka varautuu aina pahimpaan. Eräs ystäväni voi vahvistaa tämän. Hän on nimittäin se, joka varautuu aina pahimpaan ja minä olen aina aivan pihalla, kun juttelemme näistä.

Olemme toki käyneet turvallisuustaitoja lasten kanssa läpi. Olen opettanut, että jos ette mitään muuta keksi, niin menkää soittamaan naapurien ovikelloja ja pyytämään apua. Esikoisen kanssa ollaan käyty näitä vähän isommin ja laajemmin. Uskon kuitenkin, että molemmat tytöt osaavat toimia vähintään edellä mainitulla tavalla, jos tarvitsee.

Elämää kahden kodin välillä

Tällä hetkellä lapset käsittelevät hyvin vahvasti myös tätä uutta elämää kahden kodin välillä, mikä on täysin ymmärrettävää. Suurimpana harmina painaa tällä hetkellä ikävä, mikä on ymmärrettävää. Lapset sanoittavat hyvin selkeästi sitä, miten isän luona on äitiä ikävä ja äidin luona on isää ikävä. Oma etuni on se, että olin itse myös kahden kodin kasvatti ja muistan omia tuntemuksiani tästä. Pyrin olemaan parhaani mukaan heidän tukenaan. Meidän elämä on kuitenkin loppujen lopuksi paljon paremmin näin. Ja muutoin tämä asuminen sujuu paremmin kuin hyvin. Meillä on omat jutut lasten kanssa. Tällä hetkellä meillä on muun muassa pienet omenapuun ja tomaattien kasvatusprojektit. Omenapuu on hauska projekti, tomaatista toivomme ehkä pientä satoa.

Ja nyt on ollut ajoittain myös huomattavissa näitä: ”Iskä antaa tehdä näin”, selityksiä silloin, kun olen jostain tiukka. Fakta toki on, että joka kodissa on vähän eri säännöt. Se on normaalia. Tiedän, että pääperiaatteet on samoilla linjoilla molemmissa kodeissa.

Yksin lasten kanssa - BMH - Big mamas home by Jenni Yksin lasten kanssa - BMH - Big mamas home by Jenni

Ihan tavallista arkea

Ja siis, pääsääntöisesti arki sujuu ilman tällaisia mietteitä. Me ollaan ja eletään omannäköistä elämää. Yleensä arki sujuu ilman erityisempää miettimistä. Saan seurata kun lapseni itsenäistyvät pikkuhiljaa ja ovat silti myös niitä ikuisia äitin vauvoja. ♥

Tämän tekstin tarkoitus ei ollut valittaa. Mä olen edelleen maailman onnellisin siitä, että olen eronnut ja elämä on muuttunut parempaan suuntaan. Olen saanut elämääni aivan uskomattoman ihanan miehen ja kumppanin, joka auttaa parhaansa mukaan, kun vain ehtii ja pystyy. Mutta tämä on arkeani. Ja tiedän, että siellä on myös monia muita yksin lasten kanssa asuvia, jotka ehkä pääsevät mukaan tähän ajatukseen. Moumoun Iina oli myös kirjoittanut vähän saman suuntaisia ajatuksia omassa postauksessaan.

-Jenni

 

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals

LUE MYÖS

Minusta tuli ihan erilainen äiti kuin ajattelin

MILF ja ylpeä siitä

Varpajaiset on naisilta pöllitty perinne

Ihmiset, joilla ei ole lapsia mutta paljon mielipiteitä

Miten käsitellä uutisia lasten kanssa