Sosiaalinen media on täyttynyt viime päivinä naisten mustavalkoisista kuvista. Kyseessä on #challengeaccepted ja #womenempoweringwomen haaste. Haaste on muuttanut hieman muotoaan alkuperäisestä ja sen todellinen alkuperä on osittain unohtunut matkan varrella. Osallistuneet naiset ovat halunneet voimaantua toisistaan ja voimaannuttaa toisiaan. He ovat halunneet nostaa esille hyviä puoliaan naisina. Haaste on aivan ihana ja aihe tärkeä, mutta tämän haasteen todellinen merkitys ei saa missään nimessä jäädä tämän varjoon. Siksi koen äärimmäisen tärkeäksi nostaa omissa kanavissani haasteen todellista merkitystä.

Haaste on alunperin lähtöisin Turkista ja sillä alunperin kantaa miestensä väkivaltaisesti murhaavien naisten puolesta. Se sai alkunsa nuoren opiskelijan Pinar Gültekin surullisesta tapauksesta. Hänet murhattiin raa-asti eksänsä toimesta. Mediassa jaettiin normaaliin tapaan Pinarin kuva mustavalkoisena. Tästä tulee haasteeseen liittyvät kuvat. Naiset jakavat kuvansa mustavalkoisina osoittaakseen, että jonain päivänä kuka tahansa meistä voi olla mustavalkoisessa kuvassa.

Turkissa kuolee vuosittain noin 500 naista lähisuhdeväkivallan seurauksena. Suomi ei ole tässä suhteessa edelläkävijä. Tiesitkö, että väkilukuun suhteutettuna, Suomi on Euroopan toisiksi vaarallisin maa naiselle asua. Vuonna 2018 kuoli 18 naista entisen tai nykyisen kumppanin lähisuhdeväkivallan seurauksena. Ja fakta on, että kuolemantapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Lähes joka toinen nainen on kokenut fyysistä- tai seksuaalista väkivaltaa täytettyään 15-vuotta. Lisäksi lähisuhdeväkivaltaa peitelllään ja se kirjataan huonosti, joten tilastot ovat vääristyneitä.

Itselle tämä aihe liippaa todella läheltä. Olen itse kokenut lähisuhdeväkivaltaa useammassa, kuin vain yhdessä suhteessa. Terapeuttini sanoo, että on hyvin tyypillistä, että kaltaiseni ihmiset (alistuja) hakeutuu herkästi suhteisiin kontrolloivien ihmisten kanssa. Olen kokenut lähes kaikki lähisuhdeväkivallan muodot.

Suomessa on kuitenkin mahdollista saada apua, kun sitä vain pyytää. On Turvakodit ja sitä kautta myös väkivaltatyö, Nollalinja, Naistenlinja, Rikosuhripäivystys ja Varjo hanke. Jos koet lähisuhdeväkivaltaa, etkä tiedä mistä aloittaa, niin Nollalinja on paras mahdollinen alku. Toki, jos et ole turvassa kotonasi, niin ota ensi tilassa yhteyttä oman alueesi sosiaalipäivystykseen tai suoraan turvakotiin. Saat sitä kautta turvapaikan ja apua. Nollalinjalla on oma kriisipuhelimensa, jonne voi soittaa mihin aikaan tahansa. Minä olen puhunut sinne keskellä yötäkin, kun ahdistus on tuntunut liian pahalta kestää. Välillä sitä on itsekin tarvinnut vain sitä, että joku kertoo, kuinka hengitetään rauhassa. Nollalinjan kriisipuhelimen kautta on mahdollista saada akuuttia keskusteluapua ja tukea, sekä ohjausta muun avun hakuun.

Lähisuhdeväkivallasta on mahdollisuus selvitä, eikä sitä tarvitse tehdä yksin. Apua on aina saatavilla.

Mikäli osallistut tähän haasteeseen, niin ole kiltti ja jaa tämä tieto sen kanssa. Muuten haasteen alkuperäinen sanoma hukkuu kuvatulvan alle.

Tämän postauksen perään kyseltiin jo. Kysäisin kesän alussa kiinnostaisiko teitä kuulla kokemuksiani ehkäisylaastareista ja niiden käytöstä. Vastaus oli lähes yksimielinen; Kyllä.

Olen pohtinut blogissa ennenkin ehkäisyasioita. Silloin tilanne oli kuitenkin täysin toinen. Kuopuksen synnytyksen jälkeen harkitsin vakavasti kierukan hankkimista, mutta jänistin silloin pelätessäni hormonien mahdollisia oireita. Edelleen hormonien käyttäminen ahdistaa hieman, mutta raskaaksi tuleminen pelottaa vielä enemmän. Siksi haluan kaiken mahdollisen suojan tässä elämäntilanteessa.

Varasin keväällä itselleni ajan terveydenhoitajalla ja sitä ennen googlasin todella paljon erilaisia ehkäisymuotoja. Pillerit olivat edelleen se viimeinen mahdollinen vaihtoehto, koska en muistaisi syödä niitä. Olin alkanut vierastaa vahvasti ajatusta myös kierukasta. Entä jos se ei sopisikaan minulle ja sitten pitäisikin miettiä sen poistoa kesken kaiken. Samasta syystä kapselit alkoivat tuntua huonolta ajatukselta. Googlasin ja kyselin myös kokemuksia ystäviltäni. Todella moni käytti niitä tuotteitta, jotka eivät olleet itselle vaihtoehto.

Lopulta ehkäisylaastari alkoi tuntua kaikkien parhaimmalta vaihtoehdolta. Siinä hormonia vapautuu elimistöön tasaisesti, pieniä määriä koko ajan, kuten kapseleiden ja kierukan kanssa. Vaihtoväli on kerran viikossa ja sen minäkin pystyn muistamaan. Ehkäisylaastariin liittyy kaikki samat riskit, kuin muutenkin yhdistelmäehkäisyyn. Terveydenhoitajan kanssa arvioitiin, että minun on turvallista aloittaa laastarien käyttö.

Olen käyttänyt ehkäisylaastareita nyt kolme kiertoa ja olen ollut todella tyytyväinen. Toistaiseksi en ole saanut mitään huomattavia oireita ja kuukautiseni ovat helpottaneet huomattavasti. Olen ollut aiemmin todella runsasvuotoista ja kivuliasta tyyppiä, höystettynä mielettömillä PMS-oireilla. Ehkäisyn aloituksen myötä PMS on jäänyt pois, vuotoni on niukentunut ja kivut ovat jääneet kokonaan pois. Pakko sanoa, kun on elänyt koko ikänsä miettien kuukausittain, milloin itsestä jää läntti sohvaan, tämä tilanne on ollut mieletöntä vaihtelua. Olen miettinyt muutamaan kertaan, miksi ihmeessä kammosin hormoniehkäisyä, kun oma tilanne on helpottanut niin paljon.

Laastarin positiivisia puolia:

✖ Vaihto kerran viikossa, mikä on helppo muistaa. Sykli on 3vko laastaria + 1 väli viikko.

✖ Laastari pysyy paikoillaan.

✖ Hormonia vapautuu tasaisesti elimistöön. Ei piikkimäisiä nousuja hormonitasossa.

✖ Ei lääkejäämiä elimistöön.

✖ Kuukautisvuoto ja kivut helpottaneet.

✖ Ei PMS-oireita.

Luin tätä postausta varten netistä ihmisten kokemuksia tästä nimenomaisesta laastarista. Kokemuksia oli kutakuinkin yhtä paljon, kuin kirjoitajiakin. Jotkut olivat saaneet oireita, jotkut eivät ja kokemukset vaihtelivat paljon. Minusta se todistaa vain sen, että erilaiset ehkäisymenetelmät sopivat eri ihmisille toisia paremmin. Suosittelen juttelemaan lääkärin ja terveydenhoitajan kanssa ja kokeilemaan mikä on itselle paras menetelmä.