Hyvää syyskuun viimeistä päivää. Syksy meidän lapset eivät enää kysele, onko syksy vaan toteavat, että nyt on syksy. Meikäläisen opinnot saivat viimein kunnolla tuulta alleen, kun oppisopimusrattaat lähtivät viimein rullaamaan. Opintojen jatkaminen jännittää hieman. Yritämme nyt selvittää kuinka voisin suorittaa työpaikallani omaan suuntautumiseeni tarvittavat näytöt ja sen jälkeen homma voi alkaa. Minulla on opintoja niin vähän jäljellä ettei mene kauaakaan, kun olen valmis.

Nyt esittelen teille syyskuun suosikki jutut. Tässä kuussa olen kuunnellut paljon musiikkia podien sijaan, mikä on toki mukavaa vaihtelua välillä.

Kävimme tässä kuussa ystäväni Heidin kanssa perjantain dinnerillä Minato sushissa. Paikkaa on puskaradiossa kuulutettu Helsingin parhaaksi sushipaikaksi ja kyllä se meni heittämällä henkilökohtaiseen top 3:seen. Ilmeisesti ravintoa on ollut aiemmin take away paikka, mutta laajentunut nyt myös ihan ravintolaksi. Paikka on todella viihtyisä ja palvelu erinomaista. Niiden tavallisimpien sushien lisäksi kokeiltiin myös talon suosituinta annosta limelohi nigiriä. Suosittelen.

Aloitin viimein kirjaversion tästä. Sarjan olen katsonut ja kirjakin vaikuttaa oikein lupaavalta. Kuuntelen kirjan ääniversiona, koska varsinaiselle lukemiselle tuntuu edelleen haastavalta löytää aikaa. Omasta puolestani suosittelen kirjaa. Kirjoitettu teksti tuo hahmoihin syvyyttä, jota tv-sarjaan on vaikea saada aikaiseksi. Äänikirjan voi löytää ainakin Bookbeatista.

Olen viimeiset viikot soittanut repeatille Erinin versiota Vesalan Muitakin ihmisii kappaleesta. Siitä on tullut minulle varsinainen obsessio. Muutenkin olen nauttinut suunnattomasti perjantai-illoista ja Vain elämää uudesta kaudesta. Sieltä on noussut esiin muitakin hyviä kappaleita.

Tuore artisti, jonka debyyttisingleä ”Hei rakas” olen myös kuunnellut ahkerasti. Kappale on todella hyvä. Löysin sen itseasiassa, kun Heidi suositteli sitä omassa instassaan. Kannattaa kuunnella.

Muita ihania juttuja syyskuussa on ollut muun muassa Habitare, jossa vierailin bloggaajapassilla. Sen lisäksi pumpkin spice latte on tullut taas Satrbuckseihin. Kävin juomassa yhden ja totesin sen riittävän tälle syksylle oikein hyvin. En käsitä, miten olen voinut kiskoa niitä aiemmin kaksin käsin. Hyrrr. Kai sokerin vähentäminen on tehnyt tehtävänsä. Ennen mikään ei ollut minulle liian makeaa.

Elokuu on ehtinyt jo vaihtua syyskuuksi, joten tässä teille kuukauden suosikit.

Teistä moni varmasti tietää jo innostukseni rikospodcasteihin. Niitä kuunnellessa tulee väkisin kuultua suosituksia muista genreen liittyvistä jutuista, kuten kirjoista. Aloin lukea Kim Wallista kertovaa kirjaa, koska sitä sanottiin erilaiseksi true crime kirjaksi. Te, jotka ette tiedä kuka Kim Wall on, hän oli toimittaja, joka murhattiin raa-asti sukellusveneellä. Kirja on aivan äärimmäisen koskettava teos. Sen ovat kirjoittaneet Kimin äiti ja isä, jotka halusivat tyttärensä muistettavan urastaan, eikä siitä mitä hänelle tapahtui.

Vierailtiin tyttöjen kanssa ensimmäistä kertaa Luonnontieteellisessä museossa. Mietin hieman sitä, olisiko kuopus sittenkin liian pieni museoon. Onneksi Luonnontieteellinen osoittautui todella lapsiystävälliseksi paikaksi. Kaikkiin näyttelyihin pääsi rattaiden kanssa ja lapsille oli kaikenlaisia kurkistusluukkuja ja kokeiltavaa. Lapsiin erityisen vaikutuksen tekivät luukut, joista löytyi erilaisia eläinten jätöksiä. Kuinka ollakaan. Suosittelen museota lämpimästi tämän kokemuksen jälkeen.

Löysin uuden rikospodin. Olen kesällä itseasiassa kuunnellut useampaakin uutta rikospodcastia, mutta jättänyt useat yhden jakson perusteella, kun jokin ei vain ole kolahtanut. I don’t like mondays sen sijaan kolahti. Kertojalla on todella miellyttävä ääni, jota on kiva kuunnella. Tapaukset ovat mielenkiintoisia ja suurimmaksi osaksi minulle uusia. Olen toki kuunnellut jo sen verran rikospodeja, että jotkut tunnetut tapaukset alkavat olla tuttuja.

Elokuu on ollut hyvä podi kuukausi. Yhdessä-podcast on But I’m human, not a sandwich-blogin Iinan ja hänen miehensä Oton oma podcast. Se on samaan aikaan super hauska ja antaa samalla ajattelemisen aihetta. Podissa he puhuvat perheestä, parisuhteesta, sekä omasta suhteestaan. Heidän matkansa perheeksi sai nimittäin todella vauhdikkaan alun. Mä ihailen valtavasti Oton ja Iinan asennetta, sekä päätöstä saada suhde toimimaan todella nuorella iällä. Kaiken lisäksi minulla on itselläni ollut mieletön ilo ja kunnia saada tutustua Iinaan. Hän on ihan huippu tyyppi.

Tämä päätös oli äärimmäisen vaikea, mutta tarpeellinen. Kaksplussa antoi minulle ihan mielettömän paljon hyvää, mutta nyt minusta tuntui siltä että blogini kasvoi erilleen. Vaikka kirjoitan lasten jutuista, blogini pää paino on kodilla, sisustamisella ja lifestylellä. Koin etteivät meidän lukijakuntamme enää kohdanneet. Minulle jäi äärimmäisen hyvä mieli Kaksplussalla olosta, mutta nyt oli aika mennä eteenpäin. Itsenäisenä bloggaajana on juurin nyt todella hyvä olla.