Kuulumisia
1Heipä hei. Ajattelin nyt availla omaa kirjoitusblokkiani kertomalla hieman meidän kuulumisia. Tällaiset kirjoitusblokit kuuluvat kuitenkin asiaan. Ne ovat inhottavia, mutta yritän suhtautua niihin rennosti. Yleensä ne aukenevat ennemmin tai myöhemmin. Mutta ehkä tällainen keveämpi aihe edesauttaa asiaa.
Meidän arki on sitä ihan perus lapsiperhearkea. Silloin kun kaikki kolme lasta ovat saman katon alla, aika menee siivillä. Vauvalla on menossa vaihe, jolloin hän tuntuu vaihtavan paikkaa aina kun silmäänsä räpäyttää. Ja aina hän on jonkinlaisessa ”pahanteossa”. Eli repimässä verhoja, livahtamassa siskojen huoneeseen, rusikoimassa robotti-imuria tai jotain muuta vastaavaa. Tämä ennen kaikkea naurattaa, sillä tämä vaihe kuuluu ennen kaikkea asiaan. Maailmasta on tullut kerta heitolla paljon ihmeellisempi paikka, kun hän on lähtenyt liikkelle ja oppinut nousemaan ylös. Joten ymmärtäähän se, että paikoillaan on vaikea pysyä.
Isoilla onkin ollut hieman sopeutumista tähän varsin kerkeäväiseen pikkuveljeen. Silti he edelleen jumaloivat pientä sisarustaan.
Hyviä hetkiä ja vähän surullisiakin
Arki rullaa ja saman aikaan siihen mahtuu paljon kaikkea pientä. Me ollaan käyty Toten kanssa treffeillä. Sen lisäksi käytiin tässä taannoin koko perhe Sea lifessa, mikä oli jälleen koko perheen kiva kokemus. Sea Life oli itseasiassa silloin, kun Vantaalla sattui se kouluampuminen. Silloin me vanhemmat kaivattiin vähän muuta ajateltavaa. Vietettiin siksi kiva iltapäivä yhdessä perheenä. Silloin illalla käytiin sitten isompien lasten kanssa se todella raskas keskustelu aiheesta. Meidän isot otti ja käsitteli tämän kaiken jotenkin todella hienosti. Minä itkin tilanteessa. Mutta kuten sanottu, lapset käsitteli tämän todella hienosti. Ja tiedän myös, että aihetta on käsitelty myös koulussa ja varhaiskasvatuksessa.
Toivon vain hartaasti, että mitään vastaavaa ei tarvitsisi lasten kanssa myöhemmin käsitellä.
”Äiti itketkö sä?”
”Kyllä, kun tämä on niin surullinen juttu.”
Unikoulu
Vauvan kanssa on aloitettu unikoulu, joka tarkoittaa ennen kaikkea sitä omaa sänkyä. Minä olisin voinut jatkaa vauvan vieressä nukkumista, mutta hän on niin liikkuvainen, että laidallinen sänky alkaa olla turvallisuuskysymys. Unikoulun alettua, nukutushommien päävastuu siirtyi suoraan Totelle. Ja hän on hoitanut homman todella mallikkaasti. Vauva nukahtaa omaan sänkyyn ja nukkuu siellä 3-4 tunnin pätkän, ennen kuin siirtyy viereeni ensimmäiselle syötölle.
Palaan meidän unikouluun myöhemmin vähän tarkemmin. Olen instagramin puolella saanut kysymyksiä siihen liittyen, joten tarkempi postaus saattaa olla myöhemmin paikoillaan.
Meillä oli myös aivan uskomattoman ihana kokemus perhekuvauksissa. Henria otti meidän perheestä aivan uskomattoman ihania kuvia Vallilan studiollaan. Nämä kuvaukset liittyvät aiempaan Mekko & brunssi-päivään, johon osallistuin aiemmin. Saatiin sen lisäksi myös vapaavalintainen kuvaus, josta Henria saa itselleen portfoliomateriaalia ja me saadaan hänen ottamansa perhekuvat. Olen innoissani siitä, että me saadaan pian kuvat tästä meidän ihanasta perheestä. Näin vilauksen muutamista kuvista, enkä malta odottaa, että näen valmiit kuvat.
Siinä oli nyt joitain viime aikojen kuulumisia. Olen varmasti unohtanut jotain, mutta tämä on hyvä tällä erää. Toivon mukaan blokkini avautuu ja saan kirittyä hieman kirjoitustahtiani.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Pääsiäinen aikuisten ja vauvan kesken
Ei väistetä
Olen seurannut viime päivinä feministivaikuttaja ja toimittaja Irene Naakan Instagram-tilillä käytyä Ei väistetä -casea siitä, miten miehet eivät väistä naisia kävelykaduilla. Tämä voi kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta ei sitä ole. Irene jakoi stoorin, jossa kertoi lenkillä kävellessään aivan tien oikeaa reunaa ja kaksi miestä käveli häntä päin, vaikka heillä olisi ollut tilaa väistää. Tämän jälkeen Irene alkoi jakaa seuraajiensa viestejä ja kokemuksia siitä, miten miehet eivät väistä naisia kadulla. Ja useammat kertoivoat myös kokeneensa väkivaltaa miehelitä, jos eivät olleet väistäneet heitä.
Minäkin, viimeksi tällä viikolla vetäisin viisivuotiaan tyttäreni pois päin, kun eräs mies olisi varmaan kävellyt hänen ylitseen yhtään hidastamatta, jos en olisi ehtinyt toimia. Me elämme miehille suunnitellussa maailmassa, jossa valkoisella cis-miehellä on kaikki valta. Ja se näkyy näinkin pienissä asioissa. Jalkakäytävät ja kävelytiet ovat julkisia tiloja, joissa kaikilla pitäisi olla yhtälainen oikeus liikkua. Tämä pätee tosin vain miehiin. Jos olet nainen, sinun kuuluu väistää. Jos nainen ei väistä, seuraa törmäys.
Meillä on syvälle kulttuuriin ja rakenteisiin koodattu käsitys siitä, että naisen kuuluu väistyä ja siirtyä. Meidät lokeroidaan kuntosaleillakin sanoen, että sillä tavalla saamme olla rauhassa miehiltä. Mutta, miksi meidän pitää väistää ja astua syrjään ja piiloutua? Miksi miesten ei tarvitse muuttua? Koska pojat ovat poikia? Tämäkin on asia, johon ei ole välttämättä edes kiinnittänyt huomiota aiemmin. Mutta kun asian tajuaa, sen näkee kaikkialla. Kuten niin moni muukin mosogyninen rakenne.
Omasta puolestani haluan levittää tätä samaa Ei väistetä -sanomaa. Kadut kuuluvat meille kaikille. Meillä muillakin on oikeus olla ja kävellä siellä ilman pelkoa siitä, että joudumme kokemaan vaaratilanteita ja väkivaltaa. Otetaan meidän oma tila tässä maailmassa. Me ei olla syöksemässä miehiä pois kaduilta, vaan halutaan vain yhtälainen oikeus kävellä niillä.
Itsehän ajattelin hankkia beibille sellaiset hyökkäysvaunut vaunulenkeille, että saadaan kulkea rauhassa väistelemättä.
-Jenni
KUVAT: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Onko kenenkään ulkonäköä oikeus kommentoida?
Syyllistetään uhria ja puolustetaan tekijää
Sananvapaus – Maailman vanhin tekosyy