Sinkkuus ja sen huonot puolet
Istun taas iltaa yksin kotona, mieli maassa ja itku silmässä. Vaikka olenkin pääsääntöisesti äärimmäisen onnellinen, niin välillä tulee hetkiä kun tämä ei ole niin ihanaa. Nykyään niitä tulee melko harvoin, mutta tulee kuitenkin. Ollaan aika pitkällä vuoden takaisesta, kun oloni oli jatkuvasti ahdistunut ja uupunut. Vaikka nykyään väsyn edelleen helposti, voin silti huomattavasti paremmin ja näitä huonoja päiviä on harvakseltaan.
Olen kirjoittanut lukuisia kertoja siitä, kuinka loppujen lopuksi nautin deittailusta. Saan tutustua erilaisiin ihmisiin, jotka laajentavat omia näkemyksiäni. Eikä minulla varsinaisesti ole takana huonoja treffejä. Vähän kiusallisia kyllä, mutta ei huonoja. Mutta deittailuun ja sinkkuuteen liittyy paljon niitä ei niin hyviä puolia. Ne eivät ole niin isoja, että lopettaisin deittailun, mutta niitä on.
Epävarmuus
Yksi on jatkuva epävarmuus. Tämä on ehkä itselle se kaikkein stressaavin asia, sillä omien pelkojeni kanssa tarvitsisin nimen omaan sitä vakautta, varmuutta ja turvallisuutta. Vaikka juttu luistaisi hyvin ja ajatukset kohtaisivat jonkun kanssa, se ei ole tae millekään. Sain tästä äärimmäisen rankan muistutuksen keväällä, kun olin ihastunut erääseen tyyppiin. Treffien jälkeen tämä totesi; “Olet mukavan oloinen nainen, mutta tässä jutussa ei ole minkäänlaista kemiaa.” Voin kertoa, että itkin koko illan.
Tämä oli minulle kova pala. Olen monesti jarruttanut omaa ihastusta ja paennut ennen, kuin olen ehtinyt kiintyä, jotta se ei sattuisi. Kun sitten annoin itseni ihastua ja juttu ei sitten toiminutkaan, olin murtunut. Tämän tapauksen jälkeen olen pelännyt sitä, jos jonkun kanssa synkkaa hyvin. Koska se saattaisi tarkoittaa sitä, että tämä ihminen voi taas torjua minut.
Samaan aikaan tiedostan, että tämä riski minun on otettava, jos haluan joskus saavuttaa sen onnellinen, tasa-arvoisen parisuhteen. En tule koskaan saavuttamaan sitä, jos en päästä ketään lähelleni, enkä anna itseni ihastua.
Yksinäisyys
Toinen sinkkuuden nurja puoli on se, että välillä sitä tuntee itsensä äärimmäisen yksinäiseksi. Minulla on lapset, perhe ja ihania ystäviä, joten oikeasti en ole yksin. Mutta tunnen silti välillä lohduttomalta tuntuvaa yksinäisyyttä. Silloin on helppo sortua niihin Tinderin bootycalleihin vain, jotta saisi täytettyä sen äärimmäisen epämukavan olotilan. Vaikka sen tietää varsin hyvin, että se on vain hetken helpotus ja jälkeenpäin on vain entistä huonompi olo.
Tätä yksinäisyyttä on välillä hyvin vaikea täyttää. Varsinkin silloin, kun se iskee pahimmillaan. Itselläni siihen liittyy vahvasti myös läheisyyden ja kosketuksen tarve. Meni aikaa ennen kuin pystyin välttämään houkutusta hankkia yhdentekevää seuraa tyhjyyttä täyttämään.
Siedän nykyään pääsääntöisesti hyvin tätä yksinäisyyttä. Se ei kuitenkaan tee siitä yhtään helpompaa tai miellyttävämpää. Se on aina yhtä kamalaa, kun yksinäisyys iskee, mutta sen kanssa oppii elämään. Yritän muistuttaa itselleni, että en tule olemaan ikuisesti yksin ja sen lisäksi minulla on maailman ihanimpia ystäviä, jotka ovat tukenani.
Läheisyyden kaipuuseen olen opetellut silittelemään itseäni, mikä vapauttaa niitä samoja hormoneja, joita vapautuu silloin kun toinen koskettaa. Tätä suosittelen jokaiselle, sillä se auttaa.
-Jenni
KUVAT: Heidi / EDITOINTI: Minä
Lue myös
Tinder: Miten pelkän ulkonäön perusteella voi valita kumppaninsa?
Miten Tinderissä kannattaa toimia
Seuraa myös
Tiktok
Døck – Viiniä ja bao buneja pelastusveneessä
Kesän yksi kivoimpia kokemuksia oli ehdottomasti Heidin kanssa Døck ravintolan testaaminen. Heidi oli bongannut Jan Mayen nimiseen kuunariin perustetun ravintolan somesta ja ehdotti siellä käymistä. Ravintolassa oli tarjolla kohtuuhintaista grilliruokaa ja drinkkejä aina ilta kuudesta alkaen. Me tilattiin Heidin kanssa bao buneja ja voi pojat, ne veivät kielen mennessään. Sinä iltana Jan Mayenin kannella oli lisäksi myös Viinilinnan pop up, jota me hyödynsimme Heidin kanssa ahkeraan. Sen verran ahkeraan, että Døckin drinkit jäivät testaamatta.
Meidän pöytänä toimi sinä iltana pelastusvene, joka sijaitsi kuunarin katolla. Koska varsinaisia pöytiä ravintolassa on aika vähän, on kätevää kun ruoka on helposti, käsin syötävää grilliruokaa. Onnistui syöminen siellä pelastusveneessäkin. Heh.
Sen iltainen Viinilinnan pop up oli myös kiva lisä iltaan. Päästiin tutustumaan uusiin viineihin ja allekirjoittaneelle löytyi oma suosikki, jota ostan myös kotiin. Kyseinen viini oli nimeltään Fritz Walter. Pinot Gris rypäleistä tehty viini oli ihanan runsaan makuinen ja raikas. Kaiken lisäksi se on todella hyvän hintainen. Viiniesittelijä kertoi, että kyseistä viiniä on kuvailtu todelliseksi löydöksi, kun se on tuotu Suomeen.
Meille sattui ravintolavierailulle aivan täydellinen kesäilta. Jossain vaiheessa päivän paahtava aurinko muuttui illan miellyttäväksi lämmöksi. Meillä oli kuunarin katolla paraatipaikka, josta näki ympäröivän rannan ja joka puolelle veneessä. Ilta oli vain täydellinen ja itse olin ainakin varpaanpäitäni myöten onnellinen.
Lähtiessä totesin Heidille, että aion niin tulla vielä tänä kesänä treffeille Døckille. Tämä olisi nimittäin aivan täydellinen treffiympäristö uuden tyypin kanssa.
Ja vaikka treffikumppania ei löytyisi niin tämä on ehdottomasti vierailemisen arvoinen ravintola.
-Jenni
Lue myös
Maailman paras spagettikastike
Paahdettu kikherne-kukkakaalisalaatti