Pikkujoulu
0Niin se tonttu muisti käydä tänäkin vuonna muistamassa lapsia pienillä lahjoilla. Pikkujoulu on itselleni ehkä se rakkain jouluperinne lapsuuden kodistani, jossa pikkujoulua vietettiin ihan teini-ikään asti. Kirjoitin tästä postauksen viime vuonna (tästä postaukseen) ja kerroin kattavammin, mistä on kyse.
Omassa lapsuudessani joulukuun ensimmäinen ja pikkujoulu tarkoitti sitä, että vuoden paras aika, eli se joulun odotus alkoi. Siihen aikaan oli ihan normaalia, että jouluun alettiin valmistautumaan vasta ensimmäinen päivä. Nykyään tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että joulunodotus aloitetaan hyvissä ajoin marraskuun puolella. Näin on ainakin omassa kuplassani. Mutta lapsuudessa siitä pikkujoulusta alkoi oikeasti se vuoden paras aika. Siksi joulukuun ensimmäinen päivä on ollut itselleni niin tärkeä.
Tänä vuonna pieniä paketteja oli kolme. Koska totta kai vauvakin tarvitsee ensimmäisen pikkujoulahjansa. Vauva ei tule tästä muistamaan mitään, mutta tämä oli merkityksellistä itselleni. Myönnän sen.
Isommat lapset osaavat jo odottaa pikkujoulua. Tai ainakin he keksivät heti mistä puhutaan, kun asia mainitaan. Isommat halusivat ehdottomasti jättää tontulle kortin ja joulutorttuja ikkunalaudalle. Tämän he ovat todennäköisesti napanneet jostain sarjasta tai elokuvasta, sillä perinteiseen pikkujouluun ei minun mielestäni kuulu herkkujen jättäminen tontulle. Mutta he olivat todella innoissaan kun tortut olivat kadonneet aamulla.
Vauvalle oli paketissa joulukoriste ja pieni lelu. Isommille oli ”ainakin sata tarraa” kuten kahdeksanvuotias asian ilmaisi. Sen lisäksi oli vähän herkkuja, pari pinniä ja joulukoriste. Vauvan ensimmäinen pikkujoulu oli kyllä merkityksellinen myös siskoille ja he olivatkin ne, jotka vauvan paketin sitten avasivat.
Ihanaa pikkujoulua ja joulunodotusta!
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Ensimmäinen kosmetiikkajoulukalenterini
22. luukku: Meidän uusi jouluperinne ja joulukoriste
8. luukku: Meidän joulunajan perinteet
Jokaiselle perheellä on ne omat joulunajan perinteensä. Ja niitä on varmasti ihan yhtä monta, kuin on perheitäkin ja tapoja viettää joulua. Meillä on lasten kanssa ollut tietyt perinteet oikeastaan siitä lähtien, kun esikoinen syntyi. Nyt uusperheenä ollaan myös mietitty, millaisia perinteitä halutaan lisätä tähän kavalkaadiin. Puolisollani on kuitenkin ollut omat perinteensä, joita hän haluaa tuoda mukanaan tähän meidän omaan perheeseen. Ollaan puhuttu muun muassa siihen, että ostetaan yhdessä raclettegrilli ja tehdään raclettesta meidän itsenäisyyspäivän perinne. Kokeilin tätä ensimmäistä kertaa puolison vanhemmilla ja rakastuin tähän ruokailumuotoon heti.
Mutta, jos nyt mennään niihin meidän tämän hetken perinteisiin.
Meidän joulunajan perinteet
Stockmannin jouluikkuna ja kuumat kaakaot
Tämä perinne syntyi ihan vahingossa, kun se oli tapahtunut jo muutaman vuonna sen enempää miettimättä. Mennään siis yhdessä ihastelemaan Stockmannin jouluikkunaa keskustaan. Se on loistava vapaapäivän ohjelmanumero, kun lapset ovat aina yhtä innoissaan satumaisesta jouluikkunasta. Tähän perinteeseen kuuluu myös olennaisena osana se, että käydään samalla reissulla nauttimassa yhdessä kuumat kaakaot jossain. Ja kaakaoon kuuluu toki saada kaikki mahdolliset härpäkkeet vaahtokarkeista kermavaahtoon ja suklaakastikkeeseen.
Lasten valitsemat joulukoristeet
Lapset saavat joka vuosi valita itselleen joulukoristeet yleensö Stockmannin jouluosastolla. Parina vuonna toteutettiin tätä perinnettä myös Vepsäläisen x Shishi liikkeessä. Nämä koristeet he saavat sitten aikanaan mukaansa, kun muuttavat omaan kotiinsa. Eli siihen mennessä he ovat saaneet kerrytettyä itselleen melkoisen kokoelman joulukoristeita. Tätä perinnettä aletaan toteuttamaan aikanaan myös vauvan kanssa. Esittelin meidän lasten tämän vuoden joulukoristeet aiemmin tässä postauksessa.
Pikkujoulu
Tästä perinteestä oli tosiaan jo ihan oma luukkunsa, joten en mene tähän sen enempää. Tämä on tosiaan perinne omasta lapsuudestani, jonka olen tuonut mukanani meidän perheeseen. Minulle tämä on ollut sellainen joulun odotuksen alun perinne.
Aatonaaton elokuvailta
Tämä perinne on puolisoni perheestä. He ovat saaneet avata joka aatonaaton iltana yhden lahjan, josta on paljastunut aina joku elokuva, joka on sitten myös katsottu. Tämä on perinne, jonka hän haluaa tuoda mukanaan tähän meidän perheeseen. Tämä perinne tulee siis tänä vuonna ensimmäistä kertaa meidän perheen repertuaariin.
Piparitalkoot
Tämä on todennäköisesti kaikille tuttu juttu. Eli leivotaan ja koristellaan porukalla pipareita ja kuunnellaan samalla joululauluja. Tämä taitaa olla yksi meidän lasten omista suosikeista.
Retki jouluiseen Porvooseen
Tämä on ehkä tällä hetkellä sellainen oma henkilökohtainen tavoite ja perinne. Porvoo on oma henkinen kotikaupunkini ja vaikka aina on hyvä hetki vierailla Porvoossa. Haluaisin päästä nauttimaan erityisesti kyseisen kaupungin joulutunnelmasta. Viime vuonna kävimme Heidin kanssa siellä tammikuun alussa ja tänä vuonna retki toteutuu samoihin aikoihin. Mutta tällä kertaa puolison kanssa. Ehkä ensi vuonna otan mukaan vain vauvan ja me pidetään maitobaaria pystyssä jossakin Porvoon söpössä hotellissa.
Tässä on meidän perheen tämän hetken perinteet. Saa nähdä kasvako tämä lista vielä vuosien varrella.
Minä en usko perinteiden orjalliseen seuraamiseen. En edes jouluna. Perinteet ovat ihania tapoja, joissa on myös joustovaraa. Perinteitä voi toeuttaa juuri itselleen sopivalla tavalla ja omilla resursseillaan. Ensi vuonna meillä on joulun aikaan pieni vauva, joten katsotaan millaiset resurssit silloin on toteuttaa näitä perinteitä. Lapset tuskin tulevat muistamaan niitä vuosia, kun perinteet ovat jääneet vähemmälle. Sen sijaan uskon heidän muistavan aikuisena iloisen joulujen sekamelskan ja iloisia välähdyksiä erilaisista jouluikkunoista, hetkiä piparitalkoista ja välähdyksiä siitä joulusta jolloin kuusenkoristeeksi on valikoitunut pehmoinen ballerinahiiri.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
4. luukku: Jouluiset poro cookiet