Hae
Big mamas home

-8kg puolessa vuodessa – Pienin askelin terveellisemmät elintavat

Rehellisesti sanottuna, mietin pitkään kirjoitanko tästä aiheesta yhtään mitään. Osittain siksi, että saan jatkuvasti painooni ja ulkomuotooni liittyvää kommentointia, enkä varsinaisesti hingu sitä lajia lisää. Vaikka olen sinut itseni kanssa ja vaikka osaan suodattaa lukemaani, kenelläkään ei ole niin kova kuori ettei jatkuva arvostelu ahdistaisi yhtään. Mietin tämän kirjoittamista myös siksi, että minua ei varsinaisesti kiinnosta yhtään paljonko painan. Paino ei määritä minua omissa silmissäni ja olen paljon enemmän, kuin oma kokoni. Ja tarkoitukseni on puhua nimenomaan elintapojen muutoksesta, ennemmin kuin varisinaisesta painon pudottamisesta. Se on lopulta pelkkä positiivinen sivutuote tässä projektissa. Minun arvoasteikollani painoani huomattavasti korkeammalla ovat elintavat ja terveys.

Jotain kertoo se, että minulla ei ole mitään käsitystä siitä, mikä on ollut lähtöpainoni. Kävin ensimmäistä kertaa vaa-alla vasta myöhään keväällä terveydenhoitajan vastaanotolla. Siinä vaiheessa olin alointtanut jo koko prosessin ja olin ehtinyt jo muuttaa elintapojani selkeästi parempaan suuntaan. En siis tiedä yhdään, mitä on tapahtunut vuoden alun ja kevään välillä.

LUE MYÖS: Oman hyvinvoinnin edelle asettamisesta

Big mamas home by Jenni S. -8kg puolessa vuodessa - Pienin askelin terveellisemmät elintavat

Lähtökohdat

Ihan ensimmäiseksi haluan puhua lähtökohdista. Fakta on, että olen äärimmäisen mukavuudenhaluinen ihminen. Mikään ei ole ihanampaa, kuin kölliä sohvalla hyvää sarjaa katsellen. Mielellään syöden samalla jotain ihanaa. Lisäksi minulla ei ole sellaista luontaista taipumusta liikuntaan, kuten joillakin. Enkä ole koskaan löytänyt liikkumiseen riittävästi motivaatiota ulkonäöllisistä syistä. En edes silloin, kun kärsin valtavista itsetunto-ongelmista. Sain tasaisin väliajoin vimman laihduttaa, mutta se hiipui yleensä parissa päivässä. Lähtökohtani olivat siis ne, että minulla ei ole ollut motivaatiota, söin epätervellisesti ja liikuin vähän.

Big mamas home by Jenni S. -8kg puolessa vuodessa - Pienin askelin terveellisemmät elintavat

Tähän väliin haluan vielä sanoa, että olit sitten minkä kokoinen tahansa, jos sinulla on hyvä olla, niin anna mennä, ole ja elä. Minulla motivaatioana elämäntapamuutokselle oli se, että toinen polveni on alkanut oireilla ikävästi. Se kipeytyy aika ajoin ja esimerkiksi portaiden nouseminen on välillä kivuliasta. Nyt, ennen kuin tilanne äityy tätä pahemmaksi, minun on tehtävä jotain.

Big mamas home by Jenni S. -8kg puolessa vuodessa - Pienin askelin terveellisemmät elintavat

Mitä tein

Tämän vuoden alussa aloin sitten ottamaan niitä pieniä parempia askelia kohti terveellisempää arkea. Pieniä siksi, että kerta rykäisyllä tehty iso muutos ei ole yhtä pitkäkestoinen ratkaisu, kuin sen muutoksen rakentaminen pikku hiljaa. Motivaationa tälle kaikelle toimi halu voida paremmin, sekä se ajoittain kipeytyvä polvi. Selkeästi minulla toimii ulkonäköä parempana motivaattorina oma terveys.

Yksi ensimmäisistä muutoksista oli ottaa tavoitteeksi 10 000 askelta päivässä. Olen ilokseni huomannut, että lähes joka päivä saan sen rikki ja helposti myös yli sen. Tarkastin omasta askelsovelluksestani, että keskimääräinen askelmääräni on hieman vajaat 15 000 askelta päivässä. Tämän lisäksi olen muuttanut ruokavaliotani, opetellut juomaan enemmän vettä ja mikä tärkeitän, valmistamaan terveellistä ruokaa myös itselleni. Kun tytöt ovat toisessa kodissa, niin silloin lipsun herkästi ostamaan valmista ja epäterveellistä. Tätä harjoittelen edelleen. En silti kiellä sitä ajottaista pizzaa ja cokista itseltäni, kunhan se on poikkeus, eikä sääntö.

Big mamas home by Jenni S. -8kg puolessa vuodessa - Pienin askelin terveellisemmät elintavat

Isoin ja ihanin asia tässä muutoksessa on ollut uinti. Olen niin onnellinen, että löysin kesän jälkeen uimisen uudestaan nuoruusvuosien jälkeen. Juuri nyt, kun hallit ovat kiinni, minä olen jopa hieman ahdistunut siitä, että en ole päässyt altaaseen. Mutta ihan rehellisesti, minulla ei ole ollut koskaan tällaista säännöllistä liikuntaharrastusta, johon haluan mennä ja joka tuo minulle näin suurta nautintoa. Minulla ei ole mitään tavoitteita tai rutiineja uinnin suhteen. Kun menen uimaan yksin, teen sitä mikä tuntuu hyvältä. Uin, vesijuoksen, teen jumppaliikkeitä, käyn poreissa hieronnassa. Yleensä teen siis kaikkea tätä yhden käynnin aikana. Kun olen lasten kanssa, teen samalla jumppaliikkeitä, kun seuraan heidän uimistaan. Jälkikasvuni kun yleensä huutavat vain; “Äiti, mene pois.” Se myös vaihtelee, kuinka paljon aikaa uimassa vietän. En halua pakottaa itseäni mihinkään. Se, että nautin uimisesta auttaa siinä, että jaksan tehdä sitä säännöllisesti.

LUE MYÖS: Aina ei tarvitse jaksaa

Vaikka olen suhtautunut tähän kaikkeen melko rennosti, enkä ole esimerkiksi julkaissut minkäänlaisia lähtöpainokuvia, en voi kieltää etteikö tuo kevään jälkeen pudotettu -8kg tuntuisi hyvältä. Se ei silti saa minua juoksemaan vaa-alla ja tuijottamaan lukemaa orjallisesti. Kuitenkin tästä muutoksesta kertoo myös niin moni muu asia. Enkä vieläkään arvota itseäni tuon määrän mukaan. Olen vain niin iloinen, että olen pystynyt kaikkien näiden vuosien jälkeen, saavuttamaan selkeitä muutoksia omin voimin ja omalla tekemisellä. Enkä tarvitse siihen mitään ihmekeinoja. Pelkkä asioiden järkevöittäminen on riittänyt.

-Jenni
LUE MYÖS:
Pikkujouluista keuhkokuppa
Vuoden 2020 teemana hyvinvointi – Mitä se on minulle?
 
Millaista on henkinen väkivalta?
SEURAA MINUA MYÖS:
Instagram / Facebook / Tiktok

Millaista on henkinen väkivalta

Maailmassa on olemassa todella monenlaista väkivaltaa. Fyysinen väkivalta on selkeää. Sen jättämät jäljet ovat monesti näkyviä. Siitä tunnutaan myös puhuvan eniten.

Sitten on henkistä väkivaltaa, jonka todentaminen saattaa olla hyvinkin vaikeaa. Sen jättämät jäljet ovat aina psyykkisiä. Siihen on myös selkeästi vaikeampaa puuttua. Ja mikä kaikki oikeastaan on henkistä väkivaltaa ja mikä vain asiatonta käytöstä? Herkästi sitä saattaa myös ajatella, että fyysinen väkivalta on pahempaa. Siinä rikontaan toisen koskemattomuutta ja vahingoitetaan toista selkeästi. En missään nimessä halua vähätellä fyysisen vahingoittamisen vakavuutta, mutta henkinen väkivalta murtaa mielen ja saattaa tehdä pitkäaikaista vahinkoa. Ja henkilökohtaisesti voin sanoa, että henkinen väkivalta on todella uuvuttavaa.

Big mamas home by Jenni S. Millaista on henkinen väkivalta

Henkinen väkivalta on näkymätöntä ja siihen harvoin haetaan apua, koska sitä voi olla vaikeaa todistaa. Onhan mustelma selkeämpi merkki väkivallasta, kuin nujerrettu mieli. Mutta yleensä se koetaan fyysistä väkivaltaa kamalampana. Sitä on välinpitämätön kohtelu, haukkuminen, vähättely, uhkailu, pelottelu ja vainoaminen. Sitä on todella vaikeaa päästä pakoon ja monesti se alkaa hiljalleen. Siitä tulee normi, ennen kuin uhri ehtii tilannetta kunnolla tajuamaan. Samaan aikaan se kuluttaa ja syö sisältä käsin.

Big mamas home by Jenni S. Millaista on henkinen väkivalta

Omia kokemuksia on helppoa vähätellä. Yhtä helposti sitä ajautuu ajattelemaan myös, että ehkä se vika on sittenkin itsessä. Ehkä siihen on kuitenkin syy, mikä oikeuttaa tällaisen kohtelun. Tämä tuntuu ehkä pahimmalta. Se ettei voi olla varma, onko itse tehnyt oikein, vai väärin. Kun tarvitsee ukopuolisen kertomaan, mikä on todellista. Itse vajoan näinä hetkinä helposti epätoivoon

Toinen paha on pelko siitä, että itseä ei uskota. Kuten sanoin, henkinen väkivalta ei jätä selkeitä jälkiä. Kun viimein saa kerättyä kokoon riittävästi rohkeutta siihen, että saa kerrottua tilanteesta, niin mitä jos kukaan ei usko. Näissä tilanteissa on monesti kaksi osapuolta ja sana sanaa vastaan.

Sitten on vielä häpeä. Millainen ihminen antaa ajaa itsensä tällaiseen tilanteeseen? Miksi sitä ei ole vain laittanut pistettä väkivallalle, koska pitäisihän sitä nyt tietää mitä omassa elämässä tapahtuu. Mutta herkästi sitä ajattelee myös, että kyllä tämä tilanne tästä paranee.

Big mamas home by Jenni S. Millaista on henkinen väkivalta

Miksi kirjoitan henkisestä väkivallasta? No, siksi, että itse sitä kokeneena haluan nostaa sitä esille. Moni on kertonut saaneensa vertaistukea teksteistäni ja sitä haen tälläkin. Lisäksi minua on neuvottu puhumaan mahdollisimman paljon, jotta saan käsiteltyä kokemiani asioita.

Keskustellessani ammattilaisten kanssa, olemme löytäneet sen minun oman voimavarani, joka on pitänyt minut pinnalla. Se on minun pohjaton positiivisuuteni ja kyky nähdä valoa synkimmässäkin tilanteessa. En ole vielä ollut niin pohjalla, että en olisi löytänyt elämästä hyviä asioita. Ja niitä minulla kuitenkin riittää. Samalla kuitenkin annan itselleni mahdollisuuden tuntea niitä negatiivisia tunteita. Itkeä kun itkettää ja käydä tunteineni siellä pohjalla. Minulla on myös mietittynä niitä ihmisiä, joille voin tarvittaessa soittaa. Nämä ovat ystäviä ja ammattilaisia ja sellaisia tyyppejä, jotka palauttavat minut todellisuuteen kertomalla miten asiat oikeasti ovat. Että syy ei ole minussa.

Henkisestä väkivallasta voi lukea lisää esimerkiksi Suomen Mielenterveys ry:n sivuilta. Jos koet henkistä väkivaltaa, voit soittaa Nollalinjan maksuttomaan auttavaan numeroon. Sitä kautta voidaan ohjata apuun.

Kuvat: Erika Huhta | Editointi: Minä

Lue myös: Myrkyllisiä ihmissuhteita