Mitä virheitä tein, kun aloitin bloggaamisen
2Kerroin, miten aloittaessani bloggaamisen, menin monessa asiassa perse edellä puuhun, eikä minulla ollut mitään hajua siitä, mitä tein. Jos aloittaisin nyt, tekisin sen ehdottomasti toisin. Kantapään kautta oppiminen ei ole välttämättä huono juttu, mutta matkani tähän pisteeseen olisi ollut mahdollisesti lyhyempi, jos olisin itse tiennyt nämä jutut.
Tässä muutamia virheitä, joita tein kun aloitin bloggaamisen.
1. Kaikki postaukset olivat kuin henkilökohtainen päiväkirja
On totta, että minulta pyydetään eniten arkeen liittyviä juttuja. Mutta loppujen lopuksi jatkuva, tarkka selonteko päivistä ei kiinnosta pidemmän päälle ketään. Arki on kiva lisä muiden aiheiden rinnalle. Blogi kannattaa ehdottomasti perustaa sen asian ympärille, mikä kiinnostaa. Se voi olla muoti, lastentarvikkeet ja vertaistuki, ruoka tai hyvinvointi. Mieti, mitä sinulla on sanottavanasi. Mistä haluat kertoa. Sen kaiken oheen, voit tuoda sitä persoonaasi ja sitä arkea.
Minulla meni vuosia löytää oma sanomani. Kokeilin vähän kaikkea, mutta homma alkoi toimia vasta kun löysin oman ääneni.
2. Kirjoitin kaiken yhteen pötköön ilman kappalejakoja.
Tämä tekee tekstistä todella raskaslukuista ja vaikeaselkoista. Ihmiset kaipaavat nykyään hitaampaa mediaa hyvin nopeiden Instagramin ja Tiktokin tilalle. Mutta lukukokemuksesta ei kannata tehdä tarpeettoman raskasta. Se karkoittaa lukijoita. Olen huomannut tämän ihan itsestäni. Pitkätkin tekstit tuntuvat helpommilta valmiiksi pilkottuina.
3. Kuvat olivat raakoja.
Tällä tarkoitan sitä, että kuvani olivat pimeitä ja täysin käsittelemättömiä. Nykyään käsittelen kuvat lisäämällä niihin valoa ja korostamalla värejä. En puutu omaan ulkonäkööni, mitä pidän epärehellisenä. Mutta kevyellä muokkaamisella kuvasta on mahdollista saada esiin sen parhaat puolet.
4. Kuvat olivat pieniä.
Postauksiin lisätyt kuvat olivat pieniä kuin postimerkit. Pientä, pimeää kuvaa saa tihrustaa tekstin keskeltä ja se aiheuttaa lähinnä päänsärkyä. Nykyään tekstien kuvat ovat isoja, eikä niitä tarvitse tihrustaa silmät sirillään.
5. Minulla ei ollut minkäänlaista suunnitelmaa.
Olen edelleen melko sponttaani tekstien suhteen, mutta pieni suunnitelmallisuus on hyvästä. Nykyään krijoitan kaikki ideat ylös. Ne unohtuvat muuten herkästi. Suunnitelmallisuus auttaa myös luovuudessa. Kun tiedät suurinpiirtein, mistä haluat kirjoittaa, tekstiä syntyy myös helpommin.
Toinen hyöty suunnitelmallisuudessa on se, että kaikki tulee sanottua. Jos koko ajan menee vain sillä, mikä mieleen juolahtaa, niin hyvin äkkiä jotain tärkeää jää sanomatta.
-Jenni
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Kun aloitin bloggaamisen
Tein maaliskuussa kävijäennätyksen blogissa. Blogiani luki yli 12 000 tyyppiä, mikä tuntuu ihan uskomattomalta. Yli 10 000 on jo sellainen määrä ihmisiä, että sitä on todella vaikea hahmottaa. Sen kuitenkin tiedän, että se on paljon. Ja tiedän, että nämä luvut todennäköisesti kasvavat tästä kuukausien ja vuosien myötä. Kesällä tämän blogin perustamisesta tulee kuluneeksi kahdeksan vuotta. Ensimmäisen blogin perustamisesta taas tulee kuluneeksi yhdeksän vuotta. Uskomatonta miten aika kuluu.
Kun aloitin bloggaamisen
Minulla oli tosiaan toinen blogi, jonka aloitin vuonna 2014. Sen nimi oli Nörttitytön päiväkirjat ja sitä ei ole enää saatavilla yhtään missään. Työ, jonka blogin pitäminen vaati yllätti allekirjoittaneen ja jaksoin sitä ihan rehellisesti muutaman kuukauden, jonka jälkeen se sitten jäi. Lähdin bloggaamiseen täysin kylmiltään. Olin silloin lukenut Seiskan julkkisblogeja, jotka olivat ihan oma lukunsa ja sitten Char and the City-blogia, joka oli silloisen blogiskenen edustaja. Voi siis sanoa, että minulla ei ollut mitään kokemusta, vain kova tarve kirjoittaa blogia. Ensimmäisen blogini ulkoasu oli aivan järkyttävä, eikä minulla ollut oikeastaan mitään ideaa siitä, mitä kirjoittaa. Kopioin vähän sokkona aiheita muualta. Tässä todennäköisesti useampi syy sille, miksi ensimmäinen blogi jäi.
Mistä se lähti
Kesällä 2015 odotin esikoistani. Olin jäänyt supistusten vuoksi sairaslomalle ja minulla oli aikaa. Bloggaaminen oli pyörinyt mielessä koko sen ajan, kun en ollut kirjoittanut. Olin luovuttanut vanhan blogin suhteen ja tiesin, että jos aloittaisin uudelleen, aloittaisin kokonaan puhtaalta pöydältä. Olin suunnitellut nimeä ja teemoja, jotka tuntuivat hyvältä. Lisäksi vauvan odottaminen toi mukanaan lisää aiheita, joista kirjoittaa. Niin minä sitten aloitin.
En ollut itse silloin vielä Instagramissa. Eikä se ollut ihan niin iso juttu vielä. Joten keskityin blogiin, mikä oli tosi kivaa. Minulla oli päivissä jotain omaa tekemistä, joka ei liittynyt vauvaan. Sain myös purkaa ajatuksiani kirjoittamalla, mikä on itselleni todella luontainen kirjoittamisen muoto.
Missä olen nyt
Ensimmäinen vuosi oli eräänlainen päiväkirja vauvavuodesta. En ihan hirveästi suunnitellut postauksia, vaan ne olivat pelkkää tajunnanvirtaa ja sellaisia päiväkirjamerkintöjä. Toisena blogivuotena havahduin siihen, että jotkut tekevät tätä työkseen ja tätä voisi tehdä tavoitteellisemmin. Silloin aloin tutkia niin bloggaamista, kuin SEO-optimointia ja markkinointia. Silloin perustin myös instagramin. Siitä se kaikki lähti. Minulla ei ollut alunperin mitään käsitystä markkinoinnista tai oikeastaan mistään muustakaan tähän alaan liittyvästi. Olen kuitenkin ollut hyvä etsimään tietoa ja soveltamaan sitä.
Olen ihan varmasti mennyt tässä perse edellä puuhun ja mennyt joka ikisen mutkan kautta, mutta se on taannut sen, että olen oppinut kaiken oikeastaan käytännössä. Kasvatin blogiani itse, etenin Vauva.fi:hin ja Kaksplussalle. Lopulta hakeuduin itse Vaikuttajamedialle ja olen noussut sen jälkeen sen neljänneksi luetuimmaksi blogiksi. Olen noussut myös Blogit.fi:n Top 10:n ykköseksi. Mielestäni tämä on aika hyvin ihmiseltä, joka lähti aikanaan soitellen sotaan.
Ennen kaikkea olen kuitenkin onnistunut koskettamaan ihmisiä ja tarjoamaan vertaistukea, sekä samaistumispintaa muille. Saan teiltä niin blogissa, kuin Instagramissakin aivan valtavan ihania viestejä siitä, mitä olette saaneet minun kanavistani. Jokainen näistä viesteistä on ollut äärimmäisen arvokas. Kiitos siitä.
Tästä on hyvä jatkaa seuraavat kahdeksan vuotta. Väitän, että oma matkani on oikeasti vasta alussa.
-Jenni
ENSIMMÄINEN JA KOLMAS KUVA: Katri Konderla / EDITOINTI: Minä
Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok
Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit
LUE MYÖS
Miten Menesty lempeästi ohjelma on lähtenyt sujumaan?