Heipä hei. Ajattelin nyt availla omaa kirjoitusblokkiani kertomalla hieman meidän kuulumisia. Tällaiset kirjoitusblokit kuuluvat kuitenkin asiaan. Ne ovat inhottavia, mutta yritän suhtautua niihin rennosti. Yleensä ne aukenevat ennemmin tai myöhemmin. Mutta ehkä tällainen keveämpi aihe edesauttaa asiaa.

Meidän arki on sitä ihan perus lapsiperhearkea. Silloin kun kaikki kolme lasta ovat saman katon alla, aika menee siivillä. Vauvalla on menossa vaihe, jolloin hän tuntuu vaihtavan paikkaa aina kun silmäänsä räpäyttää. Ja aina hän on jonkinlaisessa ”pahanteossa”. Eli repimässä verhoja, livahtamassa siskojen huoneeseen, rusikoimassa robotti-imuria tai jotain muuta vastaavaa. Tämä ennen kaikkea naurattaa, sillä tämä vaihe kuuluu ennen kaikkea asiaan. Maailmasta on tullut kerta heitolla paljon ihmeellisempi paikka, kun hän on lähtenyt liikkelle ja oppinut nousemaan ylös. Joten ymmärtäähän se, että paikoillaan on vaikea pysyä.

Isoilla onkin ollut hieman sopeutumista tähän varsin kerkeäväiseen pikkuveljeen. Silti he edelleen jumaloivat pientä sisarustaan.

Hyviä hetkiä ja vähän surullisiakin

Arki rullaa ja saman aikaan siihen mahtuu paljon kaikkea pientä. Me ollaan käyty Toten kanssa treffeillä. Sen lisäksi käytiin tässä taannoin koko perhe Sea lifessa, mikä oli jälleen koko perheen kiva kokemus. Sea Life oli itseasiassa silloin, kun Vantaalla sattui se kouluampuminen. Silloin me vanhemmat kaivattiin vähän muuta ajateltavaa. Vietettiin siksi kiva iltapäivä yhdessä perheenä. Silloin illalla käytiin sitten isompien lasten kanssa se todella raskas keskustelu aiheesta. Meidän isot otti ja käsitteli tämän kaiken jotenkin todella hienosti. Minä itkin tilanteessa. Mutta kuten sanottu, lapset käsitteli tämän todella hienosti. Ja tiedän myös, että aihetta on käsitelty myös koulussa ja varhaiskasvatuksessa.

Toivon vain hartaasti, että mitään vastaavaa ei tarvitsisi lasten kanssa myöhemmin käsitellä.

”Äiti itketkö sä?”

”Kyllä, kun tämä on niin surullinen juttu.”

Unikoulu

Vauvan kanssa on aloitettu unikoulu, joka tarkoittaa ennen kaikkea sitä omaa sänkyä. Minä olisin voinut jatkaa vauvan vieressä nukkumista, mutta hän on niin liikkuvainen, että laidallinen sänky alkaa olla turvallisuuskysymys. Unikoulun alettua, nukutushommien päävastuu siirtyi suoraan Totelle. Ja hän on hoitanut homman todella mallikkaasti. Vauva nukahtaa omaan sänkyyn ja nukkuu siellä 3-4 tunnin pätkän, ennen kuin siirtyy viereeni ensimmäiselle syötölle.

Palaan meidän unikouluun myöhemmin vähän tarkemmin. Olen instagramin puolella saanut kysymyksiä siihen liittyen, joten tarkempi postaus saattaa olla myöhemmin paikoillaan.

Meillä oli myös aivan uskomattoman ihana kokemus perhekuvauksissa. Henria otti meidän perheestä aivan uskomattoman ihania kuvia Vallilan studiollaan. Nämä kuvaukset liittyvät aiempaan Mekko & brunssi-päivään, johon osallistuin aiemmin. Saatiin sen lisäksi myös vapaavalintainen kuvaus, josta Henria saa itselleen portfoliomateriaalia ja me saadaan hänen ottamansa perhekuvat. Olen innoissani siitä, että me saadaan pian kuvat tästä meidän ihanasta perheestä. Näin vilauksen muutamista kuvista, enkä malta odottaa, että näen valmiit kuvat.

Siinä oli nyt joitain viime aikojen kuulumisia. Olen varmasti unohtanut jotain, mutta tämä on hyvä tällä erää. Toivon mukaan blokkini avautuu ja saan kirittyä hieman kirjoitustahtiani.

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Pääsiäinen aikuisten ja vauvan kesken

Yhtenä maalikuun päivänä

Laskeutuminen pääsiäiseen

Ihana keväinen viikonloppu

Edessä kiva viikonloppu

Tajusin tässä yhtenä iltana, että tällä hetkellä kun meillä menee todella hyvin niin perheenä, kuin parisuhteessa, niin minä pelkään pahinta. En mitenkään jatkuvasti tai tietoisesti. Minulla meni jonkin aikaa huomata tämä. Tajusin sen kun aloin miettiä, mistä ajoittaiset ahdistuksen tunteet kumpusivat.

Väkivaltaisessa parisuhteessa aina hyvää ja onnellista kautta seurasi jonkinlainen mayhemi. Onni ei ollut koskaan ikuista, vaan jossain vaiheessa homma meni aina pieleen. Joskus sellainen hyvä jakso saattoi kestää jopa kuukausia. Niin, että sitä ehti jo ajaitella kaiken olevan hyvin. Mutta lopulta jokainen hyvä kausi päättyi.

Muistijälki

Olen huomannut olevani kireämpi ja odottavani Totelta erilaista reaktiota mitä lopulta saan. Odotan hänen suuttuvan tai hermostuvan. Vaikka hän ei sitä todellakaan tee. Me riidellään nykyään todella harvoin. Silloin, kun riidellään, ollaan todennäköisesti väsyneitä tai nälkäisiä tai jotain muuta. Me ollaan pystytty puhumaan ihan kaikesta. Myös niistä vaikeimmista asioista, vaikka ne eivät ole olleetkaan helppoja. Ja siitä huolimatta pelkään pahinta, vaikka Totte ei ole antanut missään vaiheessa syytä sellaiselle pelolle.

Se on kuitenkin tässä vaiheessa sellaista sisään rakennettua ja opittua pelkoa.

Selkeästi elämäni aiempi kierre on jonkinlaisena muistijälkenä alitajunnassani, kun elimistöni selkeästi odottaa sitä, mikä on ennen tullut väistämättä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että osaan jo itse havainnoida omaa ahdistustani. Enää ahdistus ei vain tule ja valtaa kaikkea, vaan sitä on oikeasti helpompi tulkita ja ymmärtää. On helmpompi etsiä niitä juurisyitä ja sitä, mikä ahdistuksen on laukaissut. Silloin sitä on myös paljon helpompi käsitellä.

Aika pitkän matkan olen saanut kulkea tähän pisteeseen, että nämä ahdistuksen tunteet ovat sellaisia, joita pystyn käsittelemään. Se ei ole ollut kaikein helpoin tie, mutta loppujen lopuksi on ollut sen arvoista päästä tähän pisteeseen. Ja olen mielettömän onnellinen siitä, että saan olla ihmisen kanssa, jonka kanssa saan käsitellä näitä asioita ja olla juuri niin keskeneräinen, kuin oikeasti olen.

Ihanaa alkavaa viikkoa sulle!

-Jenni

Seuraa minua: Instagram / Facebook / Tiktok

Muut tilini: @bmhinterior / @elise_visuals / @plustyylit

LUE MYÖS

Aion ajatella 21 päivää seksiä

Makuuhuoneen uusi matto

Viime aikojen arkisia kuulumisia

Kihlat ja sormuksen tarina

Seksi raskauden ja synnytyksen jälkeen